Blogi

Maitoparran viikko vegaanina

Tämä mielenkiintoinen viikko on vierähtänyt kasvissyönnin merkeissä. Ison osan viikosta elän yleensäkin kasvisruoalla, mutta sydämessäni on maitotölkin ja rahkapurkin muotoinen aukko, jota tuntuu olevan mahdoton täyttää millään muulla.

Tiesin ottavani riskin kun valitsin Netflixistä kohutun ja provosoivan Cowspiracy-dokumentin. Viime vuosikymmenillä räjähdysmäiseen kasvuun ampaissut karjatalous ja ylipäätään eläinperäisten elintarvikkeiden raa'an tehotuotannon helvetilliset vahingot meille, maapallollemme sekä eläinkunnallemme konkretisoituivat silmieni edessä ja piirtyivät kyynelten läpi verkkokalvoilleni. Nämä asiat eivät tulleet yllätyksenä, mutta kaikki se tieto ja surulliset luvut siitä mitä tällä pallollamme tapahtuu, iskivät tajuntaani kuin lekaharkko kukkakaaliin.

Suurin ja painavin syyni lähteä testaamaan kasvissyöjäni kanttia askeleen pidemmälle vegaaniuden kiehtovaan maailmaan, on siis ehdottomasti eettisyys. Tämän syvemmälle sinne eettisyyden aaltoihin kuitenkaan sukeltamatta, tämä kirjoitukseni kertoo ensisijaisesti paljon treenaavan sekasyöjän haasteista löytää tarvitsemansa ravintoaineet sekä ennen kaikkea tyydytyksen ja kylläisyyden tunteen täysin ilman eläinkunnan tuotteiden käyttöä.

Lihan pois jättäminen ei ollut minulle se isoin ongelma. Joskin välillä saan itseni kiinni miettimästä juustoista, rapsakkapintaista makaronilaatikkoa maukkaasta naudan jauhelihasta valmistettuna ja huomaan suuni täyttävän syljestä.. Olen jo pitkään pyrkinyt muodostamaan ainakin puolet viikon aterioista kasvisruoasta, niin eettisistä kuin terveydellisistäkin syistä. Olennainen osa ruokavaliotani on kuitenkin (aina ollut) maitotuotteet. Ei ole kylmän maidon voittanutta kun ruokajuomasta puhutaan, parempaa ja herkullisempaa välipalaa kuin maitorahka soseutetulla mangolla ja viinirypäleillä (viinirypälevinkki tuli perhepiiristä - kiitos siitä ;)) tai raejuusto aamupuuron sekaan tuomaan hyvä pito päivän tärkeimpään ateriaan. Vihattu ja kiistelty, ylistetty ja kehuttu - maito ja koko sen suuri, lumivalkea maitotuoteperhe.

Suurin vaikeuteni on siis ehdottomasti maitotuotteiden käytön rajoittaminen. Tykkään voista, kastikkeissa ja sosekeitoissa tilkka kermaa on melko lyömätön lisä sekä tiettyjen ruokien valmistaminen ilman kananmunaa on todella vaikeaa. Nyt kaapista löytyy uusina tuttavuuksina kaurapohjainen kermankorvike, qvinoa sekä suomalaisen Gold&Green Foodsin valmistama Pulled oats eli nyhtökaura. Vakiovarusteeksi ruokakaappiin on jo aiemmin tiensä raivannut linssit, herneproteiinirouhe, pähkinät, siemenet, soijarouheet ja tietysti kasviksia pursuava pakkanen. Rahka on kuitenkin pitkään kuulunut päivittäiseen ruokavaliooni ja etenkin sen puuttumisen huomaa.

Täytyy miettiä todella tarkkaan, laskea ja tutkia ruoka-aineita sinnikkäästi sekä ennen kaikkea syödä paljon, että saan koostettua päivään tarpeeksi etenkin proteiinia. Kun on kulunut useampi päivä peräkkäin täysin ilman lihaa, kalaa, kanaa tai edes maitotuotteita, tuntuu vaikealta saavuttaa sellaista "kunnollista" kylläisyyden tunnetta, johon kuitenkin on tottunut. Ero olossani nyt ilman eläinkunnan proteiinia on huomattava eikä välttämättä vielä ihan niin mieluinen kuin olisin toivonut. Tiedän ja ymmärrän että tämä on suureksi osaksi vain tottumiskysymys ja jos jatkaisin täysin vegaanilinjaa, ei varmasti kuluisi kuin joitain viikkoja ja keho tottuisi tähän. Sen jälkeen lihan tai edes raskaan maitorahkan syöminen tuntuisi aika vaivalloiselta.

Toisaalta .. Olihan joskus aika, jolloin yksi päivä ilman suklaata tuntui lähes mahdottomalta.

A glass of milk a day, keeps black thoughts away.

Periaattessahan ihminen ei toki maitoa tarvitse. Se tosiaan on lehmässä muodostuvaa vasikalle tarkoitettua ainetta, jolla se saadaan kasvamaan kuin silmänräpäyksessä monta sataa kiloa painavaksi möhkäleeksi. Vaihtoehtojakin kaupan hyllyiltä löytyy; on kaura-, soija- ja mantelimaitoja sekä kasvipohjaisia jogurttivaihtoehtoja. Makuhermoilla menee kuitenkin pieni ikuisuus tottua näihin tuotteisiin vuosikymmenten tavallisten maitotuotteiden käytön jälkeen. Maidosta ollaan montaa mieltä, mutta en näe siitä olevan mitään haittaa kohtuudella nautittuna. Hyviäkin puolia siinä on, kalsiumin saanti sekä D-vitamiinin lähteenä se on hyvä lisä. Täällä Pohjolan pimeydessä toki D-vitamiinia on ainakin talviaikaan otettava purkistakin sen riittävän saannin takaamiseksi.

If it doesn't have meat.. it's a snack.

Olen ollut alun alkaenkin epäileväinen aina kaikkien "korvikkeiden" suhteen. Olen testannut Valion Mifun eikä maussakaan ollut valittamista, mutta ajatus siitä superprosessoidusta raejuuston tyyppisestä mupenosta ruoan pääraaka-aineena ei kuitenkaan aivan vakuuttanut. Soijarouheen makuun ruoassa jo totuttuani, nyhtökaura ei oikeastaan siitä mielestäni hirveästi eronnut. Suoraan sanottuna näillä kokkaustaidoilla en saa nyhtökauraan sellaisia makuja kuin soijarouheeseen, joten se vetää vielä pidemmän korren näistä kahdesta. Toki nykyään suurin osa soijarouheista on geenimanipuloitua ja varmasti senkin kasvatukseen raivataan sahat suristen sademetsää jossain päin maailmaa. Eniten pidän wokkityylistä kasvispannusta, joko sellaisenaan tai pastan, uunijuurestan tai qvinoan kanssa. Viimeksi mainitusta tuli muuten erittäin herkullista kasvisliemikuution kanssa keitettynä ja se on satavarmasti ansainnut kaappitilansa pysyvästi. Minussa ei ole yhtään Ramsayn vikaa, joten kokkaukseni ovat yleensä erittäin helppoja ja yksinkertaisia. Kasvispannuun heitän kaikkea mahdollista, erilaisia sipuleita, pakkasesta itämaisia wokkivihanneksia, lisäksi palkokasvisekoitusta ja vaikkapa linssejä. Vähän öljyä, kunnon mausteet, pikkuisen siemeniä tai pähkinöitä sekaan antamaan pientä "crunch" suutuntumaa. Vóila!

My food is grown and harvested, not born and killed.

Vegaanipäiväni ovat sujuneet melkolailla saman kaavan mukaisesti. Aamuisen mikropuuroni teen nyt veteen maidon sijasta. Sekaan heitän peruslisät eli rypsiöljyn, pellavansiemeniä, vehnäleseitä ja marjoja. Tämä on normaali aamupalani, mutta yleensä olen vielä lisännyt siihen heraproteiinijauhetta tai raejuustoa. Lounas ja välipalat ovat muodostuneet monesti keitoista, sillä ne on niin helppoja ja nopeita ja jopa minä onnistun niissä. Esimerkiksi sosekeitto blenderissä; muutama keitetty pottu, 400 g parsakaalia ja herneproteiinin yhdistelmä pinnalle ripotellun siemensekoituksen kera - lopputuloksena herkullinen ja ravintoarvoiltaan mainio keittolounas ja riitti mukavasti pariin annokseen. Päivällisenä yleensä tukevampi ateria, pastaa, linssikastiketta tai kasvispannua, viipale ruisleipää ja tietysti päivän mittaan kasviksia ja hedelmiä. Monta uutta juttua on vielä kokeilemattakin, kuten esimerkiksi herkullisen näköiset falafelpyörykät ja erikoisen tuntuinen hummus.

Se mikä tässä on ollut parasta, on se miten innoissani olen tästä haasteesta. On ollut upeaa sukeltaa syvemmälle kasvisruoan maailmaan ja tutustua uusiin ruoka-aineisiin ja ravintoarvoihin. Tulee mieleen aika, jolloin aloin ensi kertaa tosissani kiinnittää huomiota ruokavalioon ja laadukkaan hiilihydraatin, rasvan ja proteiinin saantiin tukemaan kuntosaliharjoittelua. Vaikka koskaan ei ole valmis ja aina on uutta opittavaa, on perusruokavalio jo niin hyvin hanskassa, että oli mahtavaa haastaa oma osaaminen ja ammattitaito etsiessäni ratkaisua riittävään ja monipuoliseen ravintoaineiden saantiin ilman eläinkunnan tuotteita.

Otan vegaaniviikosta pysyvästi käyttööni ainakin maitotuotteiden rajoittamisen, joskaan kaikkia maitotuotteita en tule täysin jättämään pois. Aion edelleen syödä punaista lihaa mahdollisimman vähän, kanaa, kalaa 1-2 kertaa viikossa. Pyrin kuitenkin siihen, että pääsen eroon vanhan aikaisesta ajatuksesta lihasta pääraaka-aineena ja painotan edelleen hyvää, monipuolista kasvisruokaa. Toistaiseksi en ole valmis jättämään lihaa täysin pois ruokavaliostani, sillä joskus tytön pitää vaan päästä kunnon burgerille.

Suosittelen yleensä ihmisiä aina perehtymään tuoteselosteisiin ja tekisi jokaiselle hyvää pureutua tarkemmin ruokavalioonsa, olipa sitten keliaakikko, vegetaristi, vegaani, sekaani - mikä tahansa ja mistä tahansa syystä. Ota haaste vastaan ja kokeile sinäkin viettää vaikkapa kasvisruokaviikko todella perehtyen ruokiin mitä syöt, mistä ne koostuvat ja alunperin tulevat niin takaan että tulet tietoiseksi syömisistäsi ja hyvinvoinnistasi aivan uudella tavalla.

-A

Elämäni suklaariippuvaisena

Herään aamulla ja hirveä näläntunne kurnii vatsassa. Väsyttää, eilen tuli valvottua taas myöhään. Hoidan aamutoimet kiireellä ja skippaan aamupalan surutta. Pari isoa lasia vettä riittää. Lenkille koirien kanssa, suihkuun ja hyppään autoon. Ennen töitä haen eväitä työpäivää varten. Hmm..

Nappaan perusvalmisruokaa ja pari hedelmää, ehkä porkkanaakin. Sitten lempiosastolleni; karkkihyllyjen kutsuvaan viidakkoon. Leijun euforiassa hyllyjen läpi isojen karkkimainosten alla. Koriin päätyy paketti suklaarusinoita. Mutta väsyttää niin pirusti että se ei vielä riitä. Tänä aamuna verensokeri pitää saada kohisten ylös. Kuin seireeni, pussi minttusuklaarakeita huutaa nimeäni. Parin sadan gramman suklaaraesetti siihen rusinoiden päälle alkaa jo varmasti tuntua. Avaan pussin heti kun voin ja astun kyytiin päätä huimaavaan verensokerivuoristorataan. Tiukoissa tilanteissa nappaan taas kourallisen suklaata ja kun työpäivä päättyy, olen kumonnut melkein puoli kiloa suklaata kitaani. Työt on ohi ja kaupan kautta kotiin. Hmm.. Sieltä mukaan tarttuu tuttu kaveri. Ystävä. Fazerin sininen suklaalevy. Sydämeni valittu, my partner in crime, sielunkumppanini, tukipilarini hyvässä ja pahassa. Syön levyn reilun puolen tunnin kotimatkallani ja piilotan käärepaperin auton hanskalokeroon, en kehtaa kertoa kotona kuinka paljon suklaata on tullut taas syötyä. Miestä ei kiinnosta moinen, mutta minua hävettää.

Tässä todellinen päiväni suklaasaldo parin vuoden takaa. Asia nousi mieleeni nyt, kun kehossani jyllää erilaiset hormonit, ehkäisylaastarin vaihduttua pillereihin ja nyt takaisin laastariin. Ruoka- ja herkkuhimot ovat olleet aivan hirveät. Se sai minut ajattelemaan, miten helppoa olisi lipsahtaa takaisin vanhoihin tapoihin. Tällä kertaa en ole asiasta stressannut paljoakaan ja olen antanut itselleni luvan ottaa hiukan rennommin. Tiedän, että minulla on vielä ohjakset käsissäni. Mutta aikanaan niin ei ollut. Herkkuhimo vei minua ja minä en edes vikissyt, vaan nautin matkasta Kismetin muruset rinnuksilla.

Yritin monesti lopettaa suklaansyönnin. Ja melkein yhtä monta kertaa päädyin piilottelemaan suklaapatukan käärepapereita käsilaukun pohjalle, kun en kotona viitsinyt roskikseen laittaa. Ei kukaan kytännyt suklaansyöntiäni, mutta itselleni se oli vain jotenkin niin noloa. Eikö aikuinen ihminen pysty itseään hallitsemaan?

Hyväksyin jossain vaiheessa, että taidan olla jollain tavalla oikeasta riippuvainen siitä pehmeästä ja vastustamattomasta maitosuklaanpirulaisesta, sen kaikissa muodoissa. Tilanne oli se, että söin suklaata - joka ikinen päivä. Viikon mittaan sitä saattoi kulua jopa 2 kiloa! Miten siis toimia? No, askel askeleelta.

Tein suuren päätöksen. Olen yhden päivän syömättä suklaata. Aamulla kuljin kaupassa reippain mielin ja jätin ostamatta väsymyksen poistoon (lue: siirtämiseen ja pahentamiseen) käytettävät suklaat. Katso kassaneiti - tänä aamuna ei yhtään suklaata! Olin ylpeä itsestäni. Tämähän meni hyvin. Iltaan mennessä kuitenkin laskin tunteja, milloin saan syödä suklaata. Seuraavana aamuna, olin luvannut itselleni. Ja söinkin. Pari kolme seuraavaa viikkoa kului niin, että söin "vain" 5-6 päivänä viikossa suklaata ja olin tyytyväinen. Mieleen hiipi jännittävä ajatus. Pystyisinkö olemaan kaksi päivää peräkkäin syömättä suklaata?

Pystyin. Olin kaksi päivää syömättä suklaata ja kaihoten katselin suklaahyllyjä. Huomenna tulen tyhjentämään teidät! Ja meninkin. Mutta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen kahden päivän suoritukseeni. Viikkojen kuluessa haastoin itseni kolmeen peräkkäiseen päivään ilman suklaata - ja onnistuin. Mikä loistava fiilis! Se oli melkein parempaa kuin huoneenlämpöinen, suussa sulava minttusuklaa.

Seuraava askel siitä olikin hiljalleen siirtyä arkipäiviin ilman suklaata ja lopuksi muunkin ravinnon laadun parantuessa kuuteen päivään ilman suklaata. Herkuttelu siirtyi viikonloppuun. Välillä syön herkkuja kahtena päivänä, viikonlopun tai joinain arkipäivinä. Jos menen esimerkisi syömään ravintolaan, en jätä jälkiruokaa ottamatta vain koska on tiistai. Jaksan paremmin ja myös pahat tavat ovat karsiutuneet pois, ei minulla ole asiaa enää karkkihyllylle peruskauppareissulla, ei siellä ole minulle mitään mitä tarvitsen. Jos joku syö vieressä suklaakeksejä, pystyn hillitsemään itseni, en käytä väkivaltaa keksien omistajaa kohtaan tai ryöstä pakettia ja juokse pois kulman taakse syömään. Okei, tämä ei tosiaan ollut tarina tosielämästä, mutta melkein voisin pitää mahdollisena tapahtumaketjuna pahoissa suklaakitkuissa.

Tänä päivänä suklaariippuvuuteni on hallinnassa. Olen kuivilla, olen ollut jo aika pitkään. Olenko edelleen suklaariippuvainen? Olen. Hell yeah. Joinain päivinä en kaipaa suklaata ollenkaan, joinain päivinä raavin ruoan kasaan siitä mitä kaapissa sattuu olemaan, sillä en viitsi lähteä ruokakauppaan koska herkkuhammasta kolottaa ja riski repsahtamiseen olisi suuri.

Joku saattaa nyt ajatella, että "No voi hitto, eikö isompia murheita ole, ei se maailma siihen kaadu jos nyt yhden suklaapatukan syö". No ei se siihen kaadukaan, mutta kun riski siihen että lähtee lapasesta, on ikävän suuri. Tämä oli minun tarinani siitä, miten todellista herkkuhimon kanssa taistelu voi olla. Miten vaikeaa voi olla kontrolloida itseään sen suhteen. Minulla se on suklaa, jollekin muulle salmiakki, sipsit ja rasvamunkit. Tässä oli minun keinoni voittaa se taistelu. Sen myötä pystyin moneen muuhunkin ja voitin minulle vaikean asian, joka antoi voimaa ja uskoa siihen että pystyn mihin haluan, kunhan löydän oikeat keinot. Jokaiselle on varmasti omansa.

Joillekin sopii pieni herkuttelu pitkin viikkoa, yksi suklaakonvehti kahvin kanssa keskiviikkona, yksi leivos torstaina ja jälkiruokajäätelö sunnuntaina. Toisille sopii jämptimpi vaihtoehto. Herkkuja syödään silloin kun on karkkipäivä. Minä kuulun ryhmistä jälkimmäiseen.

Olen toipuva suklaaholisti.

-A

It is all about balance

Uusi vuosi, uudet dieetit, uudet kujeet, uudet vaatteet, uusi kuntosalikortti, uusi vatsa/pylly/selkä/lankutushaaste, hyötyliikuntahaaste, fätistä fitiksi, vegaani/sokeriton/tipaton tammikuu, herkku/tupakka/alkoholilakko niin monta päivää/viikkoa kuin tykkääjiä ja klassiset kesäkuntoon haasteet...

Tässä joitain asioita mitä näen sosiaalisen median etusivulla alkuvuonna 2017, enkä varmasti ole ainut. Ikävä kyllä suurin osa näistä haasteista on heitetty kankkulan kaivoon huhtikuuhun mennessä. Aina välillä joku saa näistä pistoksen muuttaa dieettinsä pysyväksi elämäntavaksi ja se on ihan huippua. Suurin osa kuitenkin hautautuu paineiden ja stressin alle tappioon tuomitussa elämänmuutostaistelussaan, jossa muun elämän pitäisi yhtäkkiä pysähtyä ja lakata olemasta. Pitäisi pystyä keskittymään parhaimmillaan (lue: pahimmillaan) jopa kolmeen isoon muutokseen yhtä aikaa; esimerkiksi juuri herkuttelun, tupakoinnin/alkoholin lopettaminen ja urheilun aloittaminen. Muu elämä kuitenkin rullaa yleensä samaan malliin kuin ennenkin; töitä on yhtä paljon, rahaa on yhtä vähän, sohva vetää edelleen puoleensa pakkasella ja tyynykin on niin muhkurainen ettei saa nukuttua hyvin.

Elastisen sanoin "Jos se ois helppoo - kaikki tekis niin"

Suurimmalle osalle ihmisistä antaisin neuvon; unohda ihmedieetit ja 30 päivän haasteet. Ne toimivat silloin jos on tavoitteena jokin pienempi muutos, esim. muutaman kilon painon pudotus hääpäiväksi tai pientä kiristelyä ulkomaanmatkaa varten. Mikäli pudotettavaa on oikeasti enemmän tai haluat todella voida hyvin, ei mikään pikadieetti ole ratkaisu.

Anna huoletta itsellesi aikaa - ota pienempiä välitavoitteita ja lähde toteuttamaan niitä. Ota suunta ja katse vaikkapa puolen vuoden tai mieluiten vuoden päähän. Olen itse pudottanut painoa kymmenisen kiloa vuoden aikana. Silloin ei tarvitse pingottaa mistään ja välillä saa luvan kanssa jäädä sohvan syövereihin ja melkein jokaiseen viikkoon kuuluu herkuttelupäivä. Näin pudotetut kilot yleensä pysyvät poissa, sillä kun opettelet hiljalleen uusia elämäntapoja pidemmän ajan, on niitä helpompi jatkaa tulevaisuudessakin.

Älä siis turhaan muserru liian kovan yrittämisen alle vaan ota askel kerrallaan. Muuta ensin vain pari asiaa ruokavaliossa ja pyri liikkumaan vaikka kerran viikossa. Jatka sitä rauhassa useampi viikko, jotta totut muutokseen ja se alkaa tuntua luonnolliselta. Sen jälkeen sinulla saattaa kasvaa nälkä liikkumiseen ja haluat tehdä enemmän. Kun oikeasti haluat, pystyt järjestämään sille aikaa.

Jos tällä hetkellä et harrasta mitään liikuntaa, miten rehellisesti luulet käyvän, jos päätät alkaa liikkumaan nyt kolmesti viikossa vain siksi että vuosi vaihtui? Voit onnistuakin siinä jonkin aikaa, mutta todennäköisesti tulee se viikko kuitenkin, joka on vain liian kiireinen etkä voikaan toteuttaa haluamaasi määrää. Päädytkö sohvalle mussuttamaan Fazerinaa ja toteamaan että sinne meni sekin elämäntapamuutos! Ehkä et sinä, mutta moni päätyy. Minä olen ainakin päätynyt.

PARAS TREENI ON SE MIKÄ TOTEUTUU - SE MITÄ JAKSAT TEHDÄ

Ruokavaliolla on äärimmäisen tärkeä osa esimerkiksi painonpudotuksessa ja siinä pätee samat lainalaisuudet kuin treenaamisessakin. Älä yritä liikaa kerralla. Ja jos kerran sorrut ja syöt kakun, mitä sitten. Pää pystyyn ja mieti miksi sorruit ja millä pystyt sen välttämään jatkossa. Itse pidän pääsääntöisesti kerran viikossa herkuttelupäivän jolloin toteutan kaikki mielihalut mitä sattuu olemaan. Kun oli noudattanut tätä muutaman kuukauden, huomasin että syön silloin jo osan herkuistani väkisin. Ei mahdu enää niin paljon Fazerin sinistä kuin ennen (ainakaan kerralla) eikä koko mutakakku mennytkään enää yhdellä istumalla. Seuraava pelottava askel oli siis jättää syömättä, syödä vain se mitä oikeasti teki mieli. Se oli pelottavaa siksi, että mitä jos nyt en herkuttele ja sitten sen takia arkena retkahdan? Retkahdinkin varmasti joskus, mutta nykyään olen siinäkin löytänyt tasapainon ja arki sujuu suhteellisen mutkattomasti terveellisellä ruokavaliolla.

Älä huku tietotulvaan - normaali terveellinen ruokavalio ei tosiaan vaadi mitään erikoiskikkoja! Hanki itsellesi ammattiapua - personal trainer tai ravintovalmentaja auttaa sinua ruokavalioasioissa alkuun - kliseistä, mutta totta että pienistä muutoksista koostuvat uudet elämäntavat.

Tärkeintä on kuitenkin tasapaino. Tasapaino koostuu siitä, että on kaikkea sopivasti. On liikuntaa ja lepoa, mutta myös suklaata ja viini-iltoja. Se on liikuntaa, hikoilua ja siitä saatavaa energiaa mutta myös sänkyyn loikoilemaan jäämistä sunnuntai-aamuna. Etsi oma tasapainosi elämään ja hyvinvointiisi. Jätä nettisivut ja lehdet omaan arvoonsa ja löydä oma tyylisi elää ja voida hyvin.

"If you haven't found it yet, keep loking. - Steve Jobs"

- A

Oletko sinäkin tietämättäsi hyväkuntoinen?

Kuinka moni nykyään tässä fitness-huuruisessa maailmassa uskaltaa sanoa, että itsellä on hyvä kunto? Vaikka omasta mielestä kunto olisikin kohtuullinen, sitä ei uskalleta sanoa ääneen, jos vyötäröllä on makkara eikä bodatut olkapäät pullota paidan alta. Harva meistä ikävä kyllä nykyään ymmärtää, kun telkkari on pullollaan tupperwaresta syöviä oranssinruskeita ihmisiä, että he ovat ammattiurheilijoita, eikä meidän kuolevaisten kannata verrata itseämme heihin yhtään sen enempää kuin mäkihyppääjiinkään. Ei tavallisen ihmisen tarvitse näyttää heiltä, eikä se ole mahdollistakaan. Itse tykkään fitnesslajeista, mutta olen liian perso makealle ja sohvalla lötköttelylle, että ihan niin matalissa rasvoissa en välttämättä jaksaisi itseäni pitää. Sekin on elämäntapa, ihan kuin mikä tahansa muukin ammattiurheilu. Se on syytä muistaa, kun media tuputtaa uutta kauneusihannetta: laiha ei ole enää seksikäs vaan lihakset on pop! Se on parempi suunta, kyllä ehdottomasti, mutta kohtuus taas kaikessa. Meitä on paljon ihan hyvä kuntoisia ihmisiä täällä.

Jippohan piilee siinä, että kunnolla on monta osa-aluetta. Sinun ei tarvitse loistaa kaikessa, jotta sinulla on hyvä kunto! Joku jaksaa hiihtää helposti hirmuista vauhtia, mutta ei jaksa nostaa kauppakasseja auton perältä. Toinen taas nostaa tuplasti oman painonsa penkistä ja sitten läkähtyy matkalla postilaatikolle. Nämä tyypit edustavat erilaista hyvää kuntoa. Toki voitaisiin ajatella suomalaiselle tyypillisesti, eli negatiivisen kautta. Olla sitä mieltä, että jollet ole hiihtäjä ja penkkipunnertaja yhtä aikaa, sinulla EI OLE lainkaan hyvä kunto.

Tykkäisin kuitenkin enemmin ajatella niin (lasi puoliksi täynnä), että hiihtäjä voi hyvillä mielin sanoa, että omaa hyvän aerobisen kunnon ja penkkaaja taas kehuskella, että onpas minulla muuten aika hyvä lihaskunto. Uskokaa tai älkää, harva ihminen on tasapainossa kuntoasioissa, sillä yleensä ihmiset pitävät.. no tietysti siitä missä ovat hyviä! Silloin ikävä kyllä tulee harvoin lähdettyä pois omalta mukavuusalueelta. Penkkaaja-Pertti siis pysyy rautojensa ääressä ja hiihtäjä-Liisa pitäytyy porkkiensa parissa. Silloin kunto pysyy ja kehittyykin, vain tuolla yhdellä osa-alueella. Liisalla ei ehkä ole lihaksissa potkua ja Pertin sydän- ja verenkiertoelimistö uinuu leppoisasti hiljalleen rapistuen. Toki siihen, missä ihminen on hyvä, on tosiaan jonkin verran myös geeneillä vaikutusta, mutta itseään pystyy siitä huolimatta kehittämään. Pertistä ei ehkä tule Usain Boltia, mutta kyllä se lenkki, muukin kuin HK:n sininen, tekisi hänelle hyvää. Puhumattakaan siitä, että kunnon osa-alueet tukevat toisiaan. Liisan suksi luistaisi paremmin, kun punttaisi vähän rautaa välillä ja Pertillä nousisi tanko kevyemmin, kun moottori toimisi tehokkaammin.

Henkilökohtaisesti olen kokenut tässäkin asiassa valaistumisen vasta aikuisiällä. En ole koskaan pitänyt itseäni varsin hyvä kuntoisena, vaikka rauta on aina liikkunut ja melko kivastikin. Koululiikunnan turmelemana minäkin olin siinä uskossa, että vain aerobisella kunnolla on merkitystä, vain silloin voi olla hyvä kuntoinen. Onneksi aivoissani törmäsivät ne muutamat hassut aivosolut yhteen ja hokasin tsempata itseäni tuossa(kin) asiassa. Kun oppii olemaan itselleen armollinen, tai edes armollisempi, on elämä huomattavasti mukavampaa. Silloin tekee mieli kehittää itseään myös oman mukavuusalueensa ulkopuolella.

Olen välillä ottanut treeniviikkoja, jolloin keskityn normaalia enemmän aerobiseen ja punttitreeni saattaa vaihtua jopa tunnin juoksumattorääkkiin. Joudun antamaan siinä kyllä aivan kaikkeni ja hiki nokkuu nenänpäästä ensimmäisen 20 minuutin jälkeen, mutta fiilis sen jälkeen aivan mieletön. Sain näyttää itselleni, kyllä kunnossa on parantamisen varaa mutta pirulainen, teinpä tuollaisen treenin! En ehkä olisi haastanut itseäni tuollaiseen liikuntaan niin helposti, jos olisin ollut siinä uskossa että olen kokonaisvaltaisesti vain huonokuntoinen. Uskon, että jokainen haluaa kehittyä. On vain huomattavasti helpompaa lähteä siitä, että pärjään ihan hyvin jo tuossa lajissa, mutta toinen kaipaa kipeästi hiomista.

Hölkkää, juoksua, pyöräilyä, luistelua ja hiihtoa siis kannattaa kaikkien harrastaa, tuota lihasvoiman puolta suinkaan unohtamatta. Sydän on lihas siinä missä hauiskin (no kyllä siinä kieltämättä pieniä eroja on..) ja se vahvistuu ja kehittyy harjoittamalla sitä. Kunto laskee hiljalleen väkisin myös iän myötä, joten on hyvä muistaa että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa tai kohentaa kuntoaan. Jossain on myös todettu, että passiivisella, liikkumattomalla ihmisellä keskimääräisen maksimaalisen aerobisen kapasiteetin lasku vuosikymmenessä on jopa 10 % kun se säännöllisesti liikkuvalla on alle 5 %. Nuo ovat aika ikäviä lukuja, kun kyseessä on sinun oma kuntosi. Ihminen on todella mukavuuden haluinen, ja etenkin alkuun "kova" ja hengästyttävä hikiliikunta saattaa olla äärimmäisen epämiellyttävää. Mutta se on kuin hammaslääkärissä käynti, aluksi ärsyttää ja jännittää, mutta kun se on hoidettu - on fiilis mitä mahtavin.

Tiedän, että se tuntuu aluksi pahalta. Sattuu ja pistää. Puuskuttaa ja sydän tuntuu takovan itsensä rinnasta ulos. Mutta olo sen jälkeen, kun kipu jo helpottaa.
Onko parempaa tunnetta kuin se, kun olet antanut kaikkesi?
- A

Be motivated

On olemassa monia eri motivaation lähteitä. Varmasti yhtä monia kuin on ihmisiä ja heillä eri tavoitteitakin; voittaa juoksukisa, mahtua taas lempimekkoon tai saada kesäksi rantaleijonan vatsalihakset. Joillain taas on tavoitteena hyvä olo, terveys, parempi vireystaso ja jaksaminen. Monesti tavoitekin saattaa muuttua matkan varrella. Se mikä alkoi sixpackin hankintana, voi muuttua matkalla kokonaisuudessaan kevyemmiksi ja terveellisimmiksi elämän tavoiksi. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan uppoa ihan niin syviin vesiin, vaan pysyn tällä kertaa aidoissa, arkisissa asioissa ja miten arjen haasteissa voi ylläpitää motivaatiota.

Treenaajan uudet vaatteet

Henkilökohtaisesti saan intoa ja motivaatiota muun muassa niinkin pinnallisesta asiasta kun vaatetus. Muistan kuinka viime syksynä olin hankkimassa ulkoilupukua ja ihana Stadiumin myyjä (kiitos aivan mahtavasta palvelusta) avusti pohdinnassa mustan ja pinkin takin välillä. "Mieti kumpi innostaa sinua enemmän liikkumaan? Kumpi on mukavampi vetää päälle pakkasaamuna lenkille?" No, valinta oli selvä. Vaikka edustankin värimaailmaa valkoisen ja mustan (yleensä harmaan ja mustan) väliltä, on pinkki heikko kohtani. Ja kuinka monena aamuna olenkaan saanut shokkiherätyksen peiliin katsoessani unen pöpperössä, kun takki pomppaa silmille! Sitten taas mentiin.

Salille saat äkkiä piristysruiskeen uusilla trikoilla, langattomilla kuulokkeilla tai vaikka salihanskoilla. Salihanskat tekevät etenkin punttien kolistelusta huomattavasti miellyttävämpää. Ote on tiukempi ja rakkojakaan käsissä ei tarvitse murehtia. Kokeile - huomaat eron!

Mikä tahansa liikuntaa tukeva ja siihen innostava, on aina mielestäni sijoitus itseensä. Karkeasti sanottuna, jos se motivoi sinua liikkumaan, hanki se. Jos en malta odottaa, että pääsen juoksentelemaan ja pomppimaan pururadalle uusilla lenkkareilla, ne ovat silloin joka pennin arvoiset.

MIKÄÄN EI MUUTU JOS MIKÄÄN EI MUUTU, eikö vain?

Kun korjaat elämäntapojasi parempaan suuntaan, ota huomioon se fakta, että muutoksia on tulossa, jotta se ei tapa motivaatiotasi kesken projektin. Ole realistinen. Varaudu tietynlaiseen menetykseen - jotain pitää muuttua, jotta muutosta tapahtuu. Hyväksy se, että joudut luopumaan jostain asioista mitkä nyt ovat mielekkäitä, mutta se muuttuu matkan varrella haluksi olla ilman niitä. Kun asiaan (yrittää ainakin) sopeutuu jo etukäteen, ei matka tyssää saman tien kun ensimmäisen kerran kamppailee voimakkaan mielihalun kanssa, vaan osaa odottaa sitä ja tiedostaa tilanteen. "Nyt mun tekee sitä suklaata niin paljon mieli, tiesin että tämä tulee, tälle ei nyt voi mitään, lupasin itselleni etten luovuta." Sama tilanne mitä ensimmäinen kirjoitukseni käsitteli - liikunnalle pyhitetty aika on jostain pois, mutta se on sen arvoinen sijoitus. Investointi itseensä.

Jos tavoitteenasi on pudottaa painoa, ei lounas Mäkkärin luukulta ole tavoitetta tukevaa toimintaa. Ja etenkin jos se on jokapäiväinen lempilounaasi, parasta olisi että luovut siitä. Jos haluat syödä joka päivä hampurilaisia ja ranskalaisia, sinun pitää hyväksyä mahdollinen (lue todennäköinen) reilun kokoinen vatsamakkara, puhumattakaan terveyshaitoista. Jos haluat taas pitää mahan möhövapaana, voida ja jaksaa paremmin, joudut luopumaan niistä burgereista. It's so simple. Kun asennoidut elämäntapojen muuttamiseen loppuelämäksesi, ei tulevaisuudessa silloin tällöin nautittu BigMac paljon puntaria heilauta.

Vedä joskus överit

Todellisuudesta etääntyneet, oranssihtavat fitnessihmiset eivät aina välttämättä ymmärrä (tai muista), että perus-Pirjon tekee välillä ihan helkutisti mieli sitä Kotipizzaa ja tavallisen ihmisen herkutteluun kuuluu ehkä muutakin kuin chian siemeniä, kookosvettä ja raakasuklaata.

Pidä siis kunnon herkkupäivä tietyin väliajoin. Toteuta silloin kaikki mielihalusi, jotka ovat kaihertaneet sinua viikkokausia. Kerran kuukaudessa mässäilty munkki tai vaikkapa pizza ei maata kaada, kun tähtäimessä on pidemmän aikavälin tavoite ja toivottavasti myös muutos elämäntapoihin. Käy lounaalla Hesburgerissa ja päivällisellä Mäkkärissä. Iltapalaksi vielä pasta-annos ja jäätelöä (tämä oli oikeasti erään herkkupäiväni menu). Siitä saa motivaatiota lähteä taas liikkumaan. On nimittäin sillä lailla, että mässäilyn jälkeen nukuttujen kunnon yöunien jälkeen ei malttaisi pyjamassaan pysyä kun pitäisi jo päästä liikkumaan!

Ole motivoitunut! Päätä se! Tiedä tavoitteesi, päätä mitä haluat ja päätä, että haluat tehdä töitä sen eteen!

Päätä, että haluat muuttaa asioita elämässäsi. Sillä vain sinä voit niitä muuttaa. Kun haluat tarpeeksi, pystyt mihin vain. Älä keskity negatiivisiin puoliin ja syyllistä itseäsi, vaan näe mahdollisuus muutokseen ja usko itseesi. Ota kuvia itsestäsi ja vertaile niitä, tai merkkaa ylös mittanauhan tulokset, joita voit myöhemmin vertailla. Kun tuloksia tulee, muista nautiskella saavutuksistasi ja olla ylpeä siitä mitä olet saanut aikaan. Se antaa voimia tulevaan matkaan.

"Motivaatio on se psyykkinen tila, millä vireydellä, aktiivisuudella ja ahkeruudella yksilö tietyssä tilanteessa toimii saavuttaakseen tavoitteensa. Motivaatiosta riippuu millä halulla ihminen käyttää omia resurssejaan työn suorittamiseksi. Motivaatio tulee motiiveista ja niiden aikaansaamasta tilasta tulee motivaatio."

Ole itse oma motiivisi.

To do or not to do?

Edellinen postaus kun käsitteli riittävää lepoa, niin nyt sitten käännetään kahvasta huolella toiseen suuntaan. Aiheena tällä kertaa riittävä tekeminen ja treenaaminen.

Kuluneet fraasit; kaikilla on aikaa liikkua, se sujuu huomaamatta arjen lomassa, mistään ei tarvitse luopua ja ja ja.. Höpö höpö, sanon minä. Kyllä, liputan vahvasti arki- ja hyötyliikunnan puolesta. Kannatan ajatusta, että kaikki liikunta on kotiinpäin ja jokainen päivän aikana otettu askel merkitsee. Mutta. Jos haluaa liikkua tavoitteenaan kohtuullinen lihaskunto, olisi lihaskuntoa harjoittavia treenejä kerryttävä viikkoon pari, kolmekin kappaletta. UKK-instituutin Liikuntapiirakka-suosituksessakin lihaskuntoa suositellaan harjoitettavaksi kaksi kertaa viikossa. Näillä kahden ja kolmen kerran harjoituksilla saa pidettyä mielestäni aivan mainiosti lihaskuntoa yllä, kolmella, neljällä kerralla saadaan aikaan jo selkeää kehitystä. Mutta jostain se on aina pois.

Se, ettei liikkuminen veisi sinulta yhtään aikaa tai rajoittaisi mitään, on mielestäni pötypuhetta. Kolmekin kertaa viikossa salilla käyvä varmasti huomaa, että tuo muutama hassu tunti on aina jostain pois. Se aika treenamisellekin on vain otettava jostain. On perhe, työt, sosiaalinen elämä, muut harrastukset ja tavalliset kotiaskareet. Omat työpäiväni saattavat venyä lähemmäs 10 tuntisiksi, jolloin aikaisin aamulla salille herättyä päivästä tulee todella pitkä ja raskas. Kun on jo seitsemän aikaan aamulla puskemassa malmia penkistä ylös, se näkyy totta kai väsymyksenä illalla. Minutkin saa arkisin useimmiten peitellä heti Pikku Kakkosen jälkeen. Luonnollisesti se verottaa aikaa ja jaksamista ystäviltä, jopa perheeltäkin. Se ettei sinun tarvitse uhrata sen eteen mitään, ei todellakaan pidä paikkaansa.

Mutta se valinta ja ne pienet uhraukset, kannattaa tehdä. Itsesi takia.

"Don't find time to exercise, make time to exercise!"

Minä valitsen sen mielelläni. En itseasiassa osaa enää elää ilman. Voin olla lenkkeilemättä, kahvakuulailematta, jumppailematta ja jammailematta. Mutta salille on päästävä. Ilman liikkumista olo huonontuu muutamassa päivässä. Minusta tulee kärttyinen ja ruokavaliokin alkaa helpommin lipsumaan aivan väärään suuntaan, jolloin väsynyt ja löysä olo vain kertaantuu. Jos pysyisin hyvässä kunnossa vaikka juopottelemalla ja minulla olisi ryypiskelyn jälkeen samanlainen fiilis kuin salilta pois astellessa, olisin varmasti täysalkoholisti.

Se ottaa, mutta antaa enemmän. Se valinta vain on sen arvoinen! Se on valinta siitä, miten elät ja voit nyt. Valinta siitä, saavatko läheisesi nauttia sinusta onnellisena ja hyvinvoivana, pystyen antamaan lopulta enemmän elämällesi ja siinä osana oleville ihmisille. Se on valinta siitä, miten voit tulevaisuudessa ja nousetko vanhuksena tuolista itse vai oletko jo vuoteenomana. Jokainen meistä haluaa elää itsenäisesti, enkä usko että kotihoitajan armoilla oleminen on kenenkään haave elämänsä viimeisistä vuosista. Lihaskunnolla on esimerkiksi vanhuksena kotona pärjäämisessä erittäin suuri rooli. Aiemmin suositukset ovat kohdistuneet enemmän kestävyysliikuntaan, ja sitäkin tietysti tarvitaan. Nykyään ollaan onneksi tietoisempia siitä, kuinka paljon positiivisia vaikutuksia on sillä, että ihmisellä on vähän lihasmassaakin ja voimaa kehossaan. Hyviä puoliahan kaikella liikkumisella on loputtomiin ja uskokaa tai älkää, lihaskuntoharjoittelullakaan ei ole yläikärajaa.

Tällä kirjoituksellani en tarkoita sitä, että nyt kaikki kynnelle kykenevät ostamaan kuukausikortteja kuntosalille. Lihaskuntoa voidaan harjoittaa monin eri tavoin. Niin monin tavoin, että varmasti jokaiselle löytyy sopiva keino. Moni saattaa tehdä sitä jonkin verran myös huomaamattaan. Jollain on rakennustöissä 25 kg sementtisäkit kainaloissa kaiken päivää ja toinen kantaa mökillä halkoja hiki hatussa tämän tästä. Mutta etenkin paljon istuvalla, esimerkiksi toimistyötä tekevällä tämä liikunnan osio saattaa jäädä kokonaan välistä. Voidaan pyöräillä ja lenkkeillä - mikä on siis aivan mahtava asia! - mutta joskus voisi vaikka napata sen jakkaran pyllyn alta ja mennä kyykkyyn. Omalla kehonpainolla kyykkääminenkin on jo haastavaa suurimmalle osalle ihmisistä. Siihen voi napata syliin kahvakuulan, kauppakassin tai lapsiperheessä taaperon niskoille, varmasti alkaa hapottaa. Nostele seuraavaksi sitä kauppakassia pääsi päälle, johan polttelee olkapäissä tai imuroinnin lomassa punnerra seisten seinää vasten. Myöhemmin sitä huomaa, että kauppakassin kantaminen, ikkunoiden pesu tai lapsukaisen nostelu ei otakaan enää niin koville. Ne työpaikan portaatkin menee jo kevyemmin.

Kahvakuulat ja käsipainot eivät paljon tilaa kotona vie ja niillä voi treenata ikään kuin "ohimennen", vaikkapa kotitöiden lomassa. Parilla käsipainolla tai kahvakuulallakin saa mukavan treenin aikaan, eikä tarvitse hikoilla tuntikausia. Laita lempimusiikki soimaan ja jo alle puolessa tunnissa saa takuulla hien pintaan ja tuntumaa lihaksiin. Nyt moni toteaa, että "Kuules, minä olen töiden jälkeen niin väsynyt etten jaksa sohvalta nousta!". Ja minä uskon sen, sillä se onkin varmasti monella tilanne. Tunne ylitsepääsemättömästä väsymyksestä on sinulle aito - ei laiskuutta (paitsi on se joskus sitäkin).

Mutta valitettavasti fakta on se, että sohva väsyttää sinua vain lisää. Jos siinä kaikki illat köllöttelee, on aivan saletisti väsähtänyt. Mutta jos pääset kerran sieltä sohvan pohjalta ylös, on seuraava kerta aina helpompi. Alkuun liikkuminen saattaa olla todella haastavaa, mutta jo parin viikon kuluessa huomaa, että on energisempi. Meille ihmisille ei ole luotu kehoon yli 600 lihasta vain paikallaan olemiseen!

Liikkumiseen käytettävä aika voi olla mukavuuden haluiselle nykyihmiselle jopa uhraus. Mutta se on uhraus, mikä ehdottomasti kannattaa tehdä. Tee se läheistesi vuoksi. Tee se paremman loppuelämäsi vuoksi. Tee se itsesi vuoksi - jo tänään!

- A

Sunday, lazy sunday.

Sunnuntait ovat loistavia palauttelupäiviä. Palauttelua liikunnasta, palauttelua arkipäivän kiireistä tai ehkä jopa viikonlopun riennoista. Tärkeintä on ladata akut rauhassa tulevaa viikkoa varten. Syödä, levätä, liikkua kevyesti, venytellä.. Uusin ja tällä hetkellä suosikkini rentoutuskeinoista on infrapunasauna.
(Täältä voi lukea lisää infrasaunasta https://www.infrapunasauna.fi/terveysvaikutukset.php)

Viime viikon (viimeinen kesälomaviikkoni) rankkojen treenien jälkeen täällä palautellaan pienissä lihaskivuissa, sillä loman paras juttuhan on se, että pääsee liikkumaan niin paljon kuin haluaa. Lomalla saa ottaa rennomminkin. Ei kannata kuitenkaan täysin löysäillä, ainakaan kovin pitkään, sillä takaisin ruotuun pääseminen on monelle hankalaa näin arjen alkamisesta aiheutuvan muun hässäkän lomassa. Itselläni kertyi viime viikkoon neljät peruspunttitreenit, kahtena päivänä tunnin lenkit epätasaisessa ja haastavassa maastossa sekä tietysti perusliikkuminen koirien kanssa yms., joten lepo tulee tarpeeseen.

Ravinnon kanssa tuppaa olemaan sama juttu. Niin sanottu sokeririippuvuus nostaa rumaa valkoista päätään hyvin äkkiä, jos lomalla joka päivä popsii jäätelöä, joka on ainakin yksi omista suurimmista heikkouksistani kesällä. Silloin on elimistöön tumpatun sokerihimon kierre taas vaikea katkaista. Toki esimerkiksi muutaman päivän mökkireissulla tein päätöksen, että täällä kaloreita ei lasketa. Mutta silloin oli myös hyvä taas huomata ja herätä siihen tosiasiaan, miten nopeasti toleranssi kasvaa makean ja roskaruoan syömisen kanssa. Ihan muutamassa päivässä määrä, jonka voit syödä ilman että tulee huono ja tukkoinen olo, kasvaa ainakin itselläni pelottavan äkkiä. Tuolla mökkireissulla en stressannut myöskään liikunnasta, mutta halkoja kantaessa, koiria juoksuttaessa ja nurmikkoa leikatessa kaloreita on varmasti poltettukin aika lailla. Loman idea kuolee täysin siinä, jos kehossa jyllää vain stressihormonit tehden pahuuksiaan.

"Just remember, muscles are teared in the gym, fed in the kitchen and built in bed."

Nykyään palauttelu ja vain oleskelu tuntuu olevan suurimmalla osalla ihmisistä Things NOT to do-listalla. Sohvalla makoilu on pahasta, riippumatossa kirjan lukeminen on laiskottelua ja vieläpä vanhanaikaista. On paljon siistimpää, coolimpaa, kun itsestä on tehty niin korvaamaton, että kiire on koko ajan. Tehdään pirtelöitä goji-marjoista, kehonpainoharjoittelua, kasvisruokaa (muistetaan tietty lisätä kuvat siitä Instaan), tuorepuuroa sekä tietysti juoksulenkillä täytyy käydä ja työtkin on tehtävä.. Henkilökohtaisesti nautin tekemättömyydestä ja collegehousuilla haahuilusta kotona. Aina välillä onkin saatava niin sanottua omaa aikaa - jolloin ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Useimmilla hankalin vaihe saattaa olla se, että oppii vain olemaan tuntematta siitä mitään syyllisyyttä. Vaikka on tiskit tiskaamatta tai jokin epämääräinen pölypallo näyttäytyy sohvan alla, osaa vain olla hetken piittaamatta mistään arjen askareista. Itse koin nuo haasteet ennen opintojeni alkamista, jolloin oli vaikea rentoutua, koska podin syyllisyyttä ja pahaa mieltä ajankäytöstäni. Pitkät päivät asiakaspalvelutyössä vaativat veronsa, ja saattoi kulua viikko tai jopa vähän pidempikin aika ilman salitreenejä. Tilanne kohdallani ei ollut hälyyttävä, sillä työssäni seison ja kävelen noin 8,5 tuntia päivässä. Silti koin jatkuvaa riittämättömyyttä, kun en jaksanut töiden lisäksi liikkua kunnolla. Uskon, että moni kokee tai on kokenut samankaltaisia tunteita. Etenkin kun suurella osalla nuorista naisista pitäisi diagnosoida 2. tyypin fitness, syyllisyys liikkumattomuudesta ja jostain suuhun lipsahtaneesta pasteijasta tai Pätkiksestä saa aikuisen naisen jopa itkemään. Liikunta ei todellakaan palvele liikkujaansa, jos siitä otetaan stressi ja paine, jota valitettavasti asettaa rankalla kädellä esimerkiksi ystävämme sosiaalinen media. Itse olin poissa sosiaalisesta mediasta useita vuosia, joka omalla kohdallani helpotti stressiä liikkumisesta ja ulkonäköpaineista (itseasiassa vähän kaikenlaisista paineista). Näiden lisäksi ajankäyttö selkeytyi ja rentoutuminen helpottui kummasti. Ja edelleenkään, meillä ei kotona olla nenä kiinni puhelimissa ja tableteissa kaiken aikaa.

Kun ryhdyin opiskelemaan Personal Traineriksi, koulutukseni alkoi Hyvinvointivalmentaja-kurssilla. Nimensä mukaisesti, painotettiin ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, eikä niinkään pelkkää harjoittelua ja ravintoasioita. En olisi koskaan voinut kuvitella että koin jo heti ensimmäisellä lähijaksolla suoranaisen valaistumisen. Hyväksyin sen, että jos työviikko on vain niin rankka että viikkotunnit hipovat 50 tuntia ilman työmatkoja, en vain jaksa käydä salilla - kapasiteettini ei vain yksinkertaisesti riitä. Sen jälkeen aloin nukkuakin paremmin. Jätin saliaikaan soivan herätyskellon pois. Sen sijaan että torkutin tunnin ja masennuin syyllisyydestä puoliunessa, olen kuolemanväsynyt, mutta salille olisi kyllä aivan pakko mennä, nukun sikeästi kellon soittoon saakka ja herään huomattavasti helpommin sen soidessa. Jotain loksahti paikoilleen ja jaksoin paremmin.

Ymmärsin, että haluan liikkua vain itseäni varten. Ja vain siksi että ylipäätään haluan liikkua.
Tai jos en halua, niin olen sitten liikkumatta siihen saakka kunnes taas haluan.

Ja niin alkoi helpottaa.

- A

Kun harjoittelee kovaa, pitää muistaa satsata myös Koirilta voisimme ottaa paljon
lepoon, läheisiin ja löysäilyyn. oppia. He liikkuvat, nauttivat, lepäävät aina kun mahdollista ja venyttelevät joka kerta noustessaan makuulta.

Anna risuja, ruusuja tai kysy. Ota yhteyttä tai lähetä kysymyksesi alla olevalla lomakkeella.